Talven pikkuveijarit

06.02.2017

Tänä talvena ollaan ahkerasti syötetty lintuja ja oravia. On mielenkiintoista ja rauhoittavaa katsella niiden puuhastelua ruokintapaikalla. Lintuja paikalla käy sankoin joukoin talitiaisia, sinitiaisia ja keltasirkkuja, muutama närhi, käpytikkoja ja jopa yksi harmaapäätikkapariskunta. Aina silloin tällöin myös harakoita ja mustarastaita ja pari kertaa olen nähnyt kokonaisen parven naakkoja ruokintapaikalla. Ja sitten on kolme tuuheahäntäistä oravaa.

Ruokavalikoima koostuu talipalloista ja -pötköistä, pähkinöistä ja erilaisilla sekoituksilla joissa auringonkukansiementä, vehnää, kauraa ja durraa. Oravat popsii mieluiten pähhkinöitä, mutta auringonkukansiemet kelpaavat myös. Usein olen myös nähnyt oravan roikkuvan talipötköissä, hassusti takajalat sopivassa oksassa kiinni ja pää alaspäin. Ja monen monta pötkönjämää on jokin ovela orava myös vienyt johonkin parempaan paikkaan jemmaan. En sitten tiedä onko durra liiian eksoottista ruokaa vieraillemme, mutta se ei näyttäisi kelpaavan kellekään.

Talipallot ja -pötköt maistuvat tietty myös linnuille. Joskus pötkö suorastaan kuhisee pikkulintuja, kerran näin tusinan verran tali- ja sinitiaisia sellaisen kimpussa. Kun suurempi lintu saapuu paikalle pienet siirtyvät kiltisti muualle, kerran näin yhden uskaliaan tiaisen samassa pötkössä kuin käpytikka, mutta se lensi heti pois kun tikka vähän nokki sen suuntaan. Käpytikka syö talipötköä suht normaalisti, mutta harmaapäätikan raivoisa nokkiminen saa hymyn huulille. Keltasirkuista ollaan tehty sellainen havainto että ne syövät mieluiten maasta.

Näiden pikkuveijareiden ruokkimen on sekä hauskaa että hyödyllistä. Meidän ihmisten ansiosta ne selviävät paremmin talven yli, mutta on siitä ollut sellainenkin hyöty josta me ihmiset ollaan oltu tyytyväisiä. Enää meillä ei ole "talvivuokralaisia", eli oravia rapistelemassa kylmällä vintillä.